MaxSavikangas_photo1_Saara_Vuorijoki

Max Savikangas

Max Savikangas aloitti viulunsoiton 6-vuotiaana ja pianonsoiton 9-vuotiaana yksityisopettajilla. Myöhemmin Helsingin Konservatoriossa viulua suurempi ja tummasointisempi alttoviulu otti paikan paikan hänen pääsoittimenaan. Ylioppilaaksi kirjoitettuaan Max Savikangas opiskeli kaksi vuotta Helsingin yliopistossa pääaineenaan musiikkitiede, minkä jälkeen hän hakeutui opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan sävellyksen ja musiikinteorian koulutusohjelmaan, valmistuen laajojen opintojen jälkeen musiikin maisteriksi vuonna 1998.

Max Savikankaan tähänastinen sävellystuotanto käsittää 103 sävellystä: instrumentaali- ja vokaalisävellyksiä, orkesterimusiikkia, elektroakustisia teoksia, monitaideteoksia, elokuvamusiikkia sekä näiden yhdistelmiä. Hänen sävellyksiään on esitetty laajalti Suomessa ja kuluneen vuosikymmenen aikana hänen musiikkinsa on saavuttanut myös kansainvälistä huomiota; esityksiä on kertynyt n. 20 maasta neljältä mantereelta.

Max Savikangas kirjoittaa: “Nautin nykymusiikista ja sen uusiutuvista haasteista, improvisoinnista, ääniympäristön ihmettelemisestä – ja säveltämisestä. Teokseni saavat usein alkuimpulssinsa (instru)mentaalisesta improvisoinnista sekä maailman äänitapahtumien kuulostelusta ja kokeellisesta tietokonemuokkauksesta. Näin syntyneet ideat alkavat elää mielessäni ja päätyvät nuotinnettujen ja/tai mediasävellysteni lähtökohdiksi. Säveltäjämuusikkona olen halunnut laajentaa oman soittimeni alttoviulun ilmaisukeinoja uusien soittotapojen ja kokeellisen eloelektroniikan avulla, mikä on johtanut myös muiden instrumenttien ilmaisumahdollisuuksien tutkimiseen. Melodian, harmonian ja rytmin rinnalla tasaveroisena äänenväri on mielestäni nykymusiikissa ymmärrettävä laajasti kaikkia äänitapahtuman osatekijöitä kokoavana yleiskäsitteenä. Parhaimmillaan kaikenlaiset huhuilut, ujellukset, kihahtelut, purskeet, supinat, ratinat ja pörinät eivät ole jälkikäteen musiikkiin lisättyjä tehosteita tai mausteita, vaan sisäistetty ja aistillinen osa ilmaisua, jota äänentoiston ja -muokkauksen muodostama virtuaalinen akustinen tila vielä laajentaa.”

Lähde: Max Savikangas

Matthew Whittall

 

Matthew Whittall on Suomessa asuva kanadalaissyntyinen säveltäjä. Hänet palkittiin vuonna 2013 Teosto-palkinnolla sävellyksestään Dulcissima, clara, sonans.

Whittall on opiskellut Vanier Collegessa Montréalissa Kanadassa 1992–1994, jossa suoritti Diplome d’Études Collégialesin. Sen jälkeen hän opiskeli Yhdysvalloissa University of Massachusettsissa Amherstissa 1995–1997, jossa hän suoritti Bachelor of Music -tutkinnon. Vuosina 1998–2001 hän opiskeli State University of New Yorkissa Stony Brookissa, jossa hän suoritti Master of Arts -tutkinnon. Vuodesta 2001 hän on opiskellut Suomessa, ja väitöskirja on tekeillä Sibelius-Akatemiassa.

Whittall pääsi semifinaaliin vuonna 2005 Kuningatar Elisabetin musiikkikilpailussa ja voitti vuonna 2004 Toronto Symphony New Creations Competition -kilpailun.

Teosto-palkinnon saanut Dulcissima, clara, sonans kuvaa Hildegard Bingeniläisen näkyjä. Hän käytti Hildegardin tekstejä, mutta tämän sävellyksistä hän otti mukaan vain seitsemänteen osaan yhden melodiasitaatin.

Lähde: Wikipedia

 

Seppo Pohjola

 

Seppo Pohjola on suomalainen säveltäjä. Hän opiskeli sävellystä Erkki Jokisen ja Paavo Heinisen johdolla, ja hän kuuluu Korvat auki -sukupolveen.

Pohjola voitti vuonna 2002 Kuhmon kamarimusiikkijuhlien yhteydessä järjestetyn Uussävel-kilpailun teoksellaan New York New York. Suomen Säveltäjien jäsen Pohjola on ollut vuodesta 1993 lähtien, ja vapaana säveltäjänä hän on toiminut vuodesta 1995.

Lähde: Wikipedia

 

Osmo Tapio Räihälä

Osmo Tapio Everton Räihälä on suomalainen säveltäjä, joka on säveltänyt pääasiassa soitinmusiikkia. Valtaosa Räihälän tuotannosta on kamarimusiikkia, minkä lisäksi hän on säveltänyt viisi konserttoa sekä teoksia sinfoniaorkesterille. Hänen tunnetuin teoksensa onBarlinnie Nine, joka on musiikillinen muotokuva skottilaisesta jalkapalloilijasta Duncan Fergusonista. Räihälän musiikkia on esitetty kotimaan lisäksi muissa Pohjoismaissa sekä mm. Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa, Ranskassa, Saksassa, Hollannissa, Venäjällä, Puolassa, Irlannissa ja Tšekin tasavallassa.

Räihälä on opiskellut sävellystä Harri Vuoren johdolla, mutta on todennut olevansa lähinnä itseoppinut. Räihälä perusti vuonna 1998 nykymusiikkiyhtye Uusinta Ensemblen, jonka kanssa hän on toiminut läheisessä yhteistyössä.

Räihälän ensimmäinen albumi, Värikallio ilmestyi vuonna 2006. Se sisältää pääasiassa hänen kamarimusiikkiaan. Vuonna 2014 ilmestynyt Peat, Smoke & Seaweed Storm keskittyy enemmän orkesterimusiikkiin. Räihälän musiikin kustantaja on saksalainen Sikorski Musikverlage.

Räihälän sävellystyyli perustuu vapaatonaalisuuteen. Hän on yhdistänyt joissakin teoksissaan nykymusiikin sävelkieleen vaikutteita mm. rock-musiikista ja jazzista. Hän on kertonut olevansa synesteetikko, jolle musiikki on yksi kuvataiteen lajeista. Sävellystyönsä ohessa Räihälä on esiintynyt Yle Teeman Kausikortti-ohjelmassa ja toimittanut Yle Radio 1:lle mm. progressiivisen musiikin erikoisohjelmaa Karmiininpunaisen kuninkaan hovi.

Lähde: Wikipedia

 

Adam VilagiSäveltäjäkuva Adam Világi

Unkarilaissyntyinen säveltäjä Adam Vilagi muutti 2-vuotiaana perheineen Suomeen. Vuonna 2008 hän valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta opiskeltuaan Erkki Jokisen ja Eero Hämeenniemen lisäksi Budapestin Liszt Akatemiassa György Orbánin oppilaana. Sävellysopintojaan Vilagi on täydentänyt Sävellyspaja-mestarikurssilla Jukka Tiensuun, Jouni Kaipaisen ja Magnus Lindbergin johdolla. Tärkeitä innoittajia Vilagille ovat mm. Roman Polanskin elokuvat, István Örkényn novellit sekä René Magritten maalaukset.

Vilagin teoksia on esitetty laajalti Suomessa, useissa Euroopan maissa sekä Japanissa. Viimeaikaisista merkittävistä esityksistä mainittakoon Otto Tolosen esitys soolokitarateoksesta The Threatened Assassin… (2008) Lontoon Purcell Room -salissa vuonna 2013. Vilagin alttoviulukonsertto Mirror (2014) kantaesitettiin Kuopion musiikkikeskuksessa Jussi Tuhkasen ja Atso Almilan johtaman Kuopion kaupunginorkesterin esittämänä vuonna 2015. Samana vuonna sai kantaesityksensä Vilagin puhallinkvintetto Directions (2015) Fantasia-kvintetin esittämänä Helsingin Musiikkitalossa. Saman vuoden syksyllä Directions kuultiin myös Dortmundin konserttitalossa, esittäjänä Philharmonisches Bläserquintett Dortmund.

Lähde: Adam Vilagi

 

Print Friendly, PDF & Email